maanantai 25. lokakuuta 2010

Puntia ja shillinkejä

Niin Britanniassa kuin sen entisissä alus- ja siirtomaissa käytetään nykyisin desimaalipohjaista rahayksikköä, jonka tunnus on punta tai jokin muu (esim. Etelä-Afrikassa käytettävä rand R). Punta (£) (tai jokin muu yksikkö) jakautuu sataan pennyyn (d) (tai johonkin muuhun).

£1 = 100 d
R1 = 100 c

Ennen rahanuudistusta, joka tehtiin Britanniassa 1971 ja muissa Brittiläisen kansanyhteisön entisissä ja nykyisissä maissa eri aikoina, rahajärjestelmä oli erilainen ja monessa mielessä hankalampi.

Punta käsitti 20 shillinkiä (s tai /-), joka puolestaan käsitti 12 pennyä.

£1 = 20 s
1s = 12 d

Yksi punta oli siten 240 pennyä. Shillingin ja pennyn lyhenteet s ja d tulevat latinan sanoista ”solidus” ja ”denarius”.

Lisäksi oli olemassa muita kolikoita kuten farthing (¼d), halfpence (½d), thrupence (3d), sixpence (6d tai tanner), florin (2s tai two bob bit), half crown (2s 6d) ja crown (5s).

Edellä kuvattujen lisäksi oli olemassa maksuarvo guinea (jota kuulee joskus käytettävän menneitä aikoja kuvaavissa elokuvissa), jonka arvo oli yksi punta ja yksi shillinki (£1 1s tai £1/1/-) ja lyhenne g tai gn. Yksi guinea oli siis hieman enemmän kuin yksi punta, ja se oli eräänlainen herrasmiehen maksuarvo, jossa yhdellä punnalla maksettiin yhden shillingin verran enemmän.

torstai 7. lokakuuta 2010

Suuri koivun kanto

Metsästä löytyi valtava koivun kanto. Puu on tiettävästi kaadettu (pois tieltä) hakkuun yhteydessä 20 vuotta sitten.

Tokihan koivu saattaa kasvaa suureksi rehevällä kasvupaikalla, mutta kuvan kasvupaikka on karua kangasta, joka viettää kohti rämettä.

perjantai 1. lokakuuta 2010

Outo lintu

Pihalla liikkui outo lintu, joka on täysin musta. Hyppely muistuttaa rastaita, mutta mikään rastas se ei ole, vaan sen ruumiinrakenne on rastaita hieman tukevampi. Kooltaan se on noin räkättirastaan kokoinen tai hieman suurempi. Lintu ei ole erityisen arka, tuollaista punakylkirastaan luokkaa.


Mikähän lintu mahtaa olla kyseessä?


Kyseessä on nuori mustarastas.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Confessions of a crap artist

Philip K. Dickin, joka tunnetaan Suomessa lähinnä scifi-romaaneistaan, mainstream-romaani Confessions of a crap artist (1959) on varsin erikoinen tarina, joka sijoittuu 50-luvun lopun Kaliforniaan. Romaanin päähenkilöt ovat Fay ja Charley Hume, Fayn veli Jack Isidore, Nat ja Gwen Anteil ja ehkäpä vielä kannattaa mainita mrs. Hambro, joka on paikallisen ufo-seuran vetäjä.

Humet ottavat Fayn veljen Jackin, joka on romaanin nimen mainitsema ”crap artist”, luokseen asumaan San Franciscon pohjoispuolella sijaitsevaan taloonsa, jonka Charley on rakennuttanut muutaman vuoden aikaisemmin. Eräällä kaupunkimatkalla Humet kiinnittävät huomiota pyörillä liikkuvaan Anteilin pariskuntaan, mutta he eivät vielä rohkene lähestyä heitä. Hieman myöhemmin Charleyn ollessa yksin kaupassa hän huomaa Anteilit ja rohkaisee itseään ja pyytää heidät vierailulle taloonsa, jonne hän myös kuljettaa heidät autollaan. Tästä tapaamisesta alkaa tapahtumaketju, joka tulee muuttamaan heidän kaikkien elämän.

Eräänä päivänä Charley saa sydänkohtauksen ja joutuu sairaalahoitoon usean viikon ajaksi. Nat Anteil, joka tuntee vetoa Fayhin, käyttää tilaisuuden hyväkseen ja tutustuu tähän ”lähemmin”. Samassa talossa asuva Jack ei voi tietenkään olla huomaamatta, mitä Charleyn selän takana tapahtuu, ja kertoo tälle kaiken vierailukäyntiensä aikana. Jack laatii jopa kirjallisen kertomuksen, jota alkaa lukea Charleylle, mutta koska tämä alkaa pilkata Jackia, hän toimittaa kertomuksen mrs. Hambron ufo-seuralle, jonka jäsen hän on ja joka alkaa levittää sitä eteenpäin. Fayn kuultua itsestään ja Natista kertovan tarinan leviämisestä hän häätää talosta veljensä, joka muuttaa mrs. Hambron luokse asumaan. Marin Countyn ufo-seura odottaa maailmanlopun tapahtuvan 23. huhtikuuta kuluvana vuonna 1959 eli varsin pian.

Nat Anteilin vieraillessa Charleyn luona sairaalassa, tämä kertoo Natille, millainen narsisti Fay todella on, ja uhkaa tappaa naisen päästyään sairaalasta. Nat alkaa epäillä asemaansa mutta huomaa olevansa pääsemättömissä hallitsevasta Faysta. Viimein Charley pääsee sairaalasta, mutta se sijaan että hän jäisi odottamaan Fayta noutamaan hänet kotiin, hän on sopinut, että hänen tehtaansa työnjohtaja vie hänet kotiin aikaisemmin päivällä ja samaan aikaan, kun Fay on matkalla San Franciscoon hakemaan hänet, jotta hän olisi kotonaan odottamassa, kun Fay palaa turhalta matkalta.

Matkalla kotiin hän poikkeaa kaupassa ja ostaa käsiaseen. Päästyään kotiin hän ampuu ”harjoitteluna” talon kotieläimet hevosen, kolme lammasta, ankat ja koiran. Sen jälkeen hän palaa taloonsa väsyneenä, heittää aseen lattialle ja nukahtaa sohvalle, kunnes herää siihen, kun Fay on juuri palannut kotiin ja huomannut tapetut eläimet. Charley etsii asettaan mutta ei löydä sitä. Hän menee takapihalle, jossa Faykin on, ja ottaa grillihaarukan aseekseen ja lähestyy Fayta, joka alkaa hitaasti perääntyä kohti tontin rajalla olevaa aitaa. Ajettuaan Fayn naapurin puolelle Charley huomaa naapurien katselevan häntä ja ymmärtää, että he ovat nähneet hänen uhkaavan Fayta ja huutavan aikovansa tappaa tämän. Charley kääntyy takaisin, palaa taloonsa ja nähdessään sheriffin lähestyvän taloa ampuu itsensä.

Charley Humen testamentin lukemistilaisuus tuottaa yllätyksen paikallaolijoille. Hänen katala vaimonsa saa ainoastaan perheen yhteisen auton ja puolet talosta. Toinen puoli talosta menee Fayn Jack-veljelle, joka palaa takaisin taloon. Lisäksi hän saa halutessaan tuhat dollaria psykiatrista hoitoa varten. Koska Jackilla ei ole varaa osallistua talon lainan lyhennyksiin ja hoitokuluihin ja hän odottaa maailmanlopun tulevan kolmen viikon kuluttua, hän suostuu myymään oman osuutensa talosta Faylle. Ehdotetun seitsemäntuhannen dollarin maksun sijasta, joka koostuisi tuhannen dollarin kertamaksusta ja 38 dollarin kuukausilyhennyksistä, hän ottaa vain tuhat dollaria ja oikeuden asua talossa kuukauden ajan.

Jack ostaa taloon samanlaiset eläimet kuin siellä oli ja tuhlaa siihen puolet saamistaan rahoista. Hän odottaa Charleyn palaavan takaisin elämään ja haluaa, että talo eläimineen oli samanlainen kuin ennenkin. Viimein koittaa 23. huhtikuuta ja Jack odottaa Charleyn ilmestyvän taloon minä hetkenä hyvänsä. Vuorokausi kuluu, eikä mitään tapahdu: Charley ei herää henkiin eikä maailmanloppua tule. Jack huomaa olleensa tyhmä uskoessaan mrs. Hambron ennustukseen ja menettäneensä puolet talosta turhaan. Hän alkaa pitää itseään vinksahtaneena ja ajatellessaan muita henkilöitä pitää näitä myöskin samanlaisina ellei sitten vieläkin hullumpina. Siskoaan hän pitää hulluimpana, oikeana psykopaattina.

Jack toteaa olevansa ”crap artist” ja hoidon tarpeessa. Hän päättää käyttää Charleyn testamenttaamat rahat hoitoa varten ja alkaa etsiä parasta asiantuntijaa, mihin romaani sitten päättyy.

Romaani poikkeaa täysin Dickin tieteisromaaneista ja osoittaa, että hän osaa kirjoittaa myös ”vakavaa” kirjallisuutta.

Romaani sopisi hyvin elokuvan aiheeksi. Romaanista on tosin vuonna 1992 tehty ranskalainen elokuvasovitus ”Confessions d'un Barjo”, jota ei tietääkseni ole koskaan esitetty elokuvateattereissa tai myyty VHS- tai DVD-tallenteena Suomessa. On luultavaa, että elokuva on ranskalaiseen tapaan etäännytetty aika kauas Dickin alkuperäistarinasta, ja siksi olisikin aiheellista, että romaanista saataisiin amerikkalainen elokuvasovitus, joka olisi uskollinen Dickin tarinalle.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

DVD:t 80 prosentin alennuksella

Eka-Market lopettaa Oulussa, koska S-ryhmään kuuluva Arina osti sen. Loppuja käyttötavaroita myytiin tänään 80 prosentin alennuksella, ja kun ehdin sinne, näkymä oli kuin neuvostoliittolaisessa kaupassa: hyllyt ammottivat tyhjyyttään.

Eräässä korissa oli joitakin dvd-elokuvia, ja sieltä lähtivätkin mukaan Alan Rudolphin ohjaama musiikkielokuva Roadie (1980), jossa esiintyvät mm. Blondie ja Roy Orbison – Meat Loaf esiintyy näyttelijänä – ja Thank you for smoking (2005), joka kertoo tupakkateollisuuden puhemiehen ja tupakan vastustajien kamppailusta. Siinä käytiin pitkään kärhämää, ennen kuin varoitustekstit tulivat pakollisina savukerasioihin ja muihin tupakkatuotteisiin.

Amerikkalainen uuden aallon bändi Blondie oli tuolloin (1980) suosionsa huipulla.

Jälkimmäistä en ole katsonut, mutta Roadien mahdollisesti joskus, vaikkakaan en muista varmasti. Roadie maksoi 0,80 euroa ja tupakkaelokuva vastaavasti 1,20 euroa. Roadie onkin sitten halvin koskaan ostamani elokuva.

Lisätty hieman myöhemmin..:
Thank you for smoking (2005) on mainio elokuva tupakkateollisuuden puhemiehestä Nick Naylorista, joka puhujanlahjoillaan saa mustankin näyttämään valkoiselta. Hän saa kumottua kaikki tupakkateollisuudelle osoitetut syytteet ja käännettyä ne alalle myönteisiksi. Lakiesitys savukerasioiden varustamisella pääkallonkuvilla meinaa tosin tuottaa vaikeuksia...

Naylor jättää työnsä tupakkateollisuuden parissa ja perustaa oman konsulttifirman, jossa kouluttaa matkapuhelinvalmistajien johtajia vastaamaan terveysintoilijoiden syytöksiin, että matkapuhelimen käyttö aiheuttaa syöpää. Naylor opettaa heidät vastaamaan vakuuttavasti: ”Asiaa tutkitaan. Mikään ei tällä hetkellä todista, että matkapuhelin aiheuttaa syöpää.”

Vastaus on lähes sama kuin mitä Nokia on jo vuosia yrittänyt vakuuttaa ihmisille.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Radio Free Albemuth

Radio Free Albemuth jäi Philip K. Dickin viimeiseksi kirjaksi ja julkaistiin postuumisti kolme vuotta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1985.

Romaani jakautuu kolmeen osaan: ensimmäisessä ja kolmannessa osassa on kertojaminänä tieteiskirjailija Philip K. Dick ja toisessa aluksi levyliikkeen myyjänä ja myöhemmin levy-yhtiön johtajana toiminut Nicholas Brady. He molemmat kertovat Bradyn tarinaa tämän saadessa viestejä tuntemattomasta, joka osoittautuukin kauan sitten Fomalhautin aurinkokunnasta lähetetyksi satelliitiksi.

Valis, joka käyttää satelliittia viestintävälineenään ja edustaa universaalia älyä, yrittää saada syrjäytettyä vallasta pahan presidentin, joka on tehnyt Yhdysvalloista totalitaarisen valtion. Romaanin tapahtumilla on yhtymäkohtia 60-luvun lopun Nixonin hallitsemaan ja Vietnamissa sotaa käyvään Yhdysvaltoihin, jossa kansalaisvapauksia alettiin rajoittaa.

Kirjan avainsana on Aramchek, joka löytyy romaanin alussa painettuna jalkakäytävään. Philip K. Dick esitetään kirjassa todellisena Philip K. Dickinä.

Kirja käsittelee samoja teemoja kuin Valis-romaani, joka ilmestyi 1981, mutta on selvästi erilainen. Siitä ei ole julkaistu suomenkielistä laitosta.

Romaanista on tehty elokuva, joka on esitetty ensimmäisen kerran 26. helmikuuta 2010 Sedonan kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla Arizonassa. Elokuvan kuvaukset aloitettiin jo vuoden 2007 lopussa, mutta sen valmistuminen ja ensiesittäminen ovat jostakin syystä viivästyneet.

torstai 11. maaliskuuta 2010

Kuwaitin Irakin miehityksestä vapautumisen muistopäivä

Kuwaitin valtio julkaisi 23.2.1993 yhden dinarin muistosetelin Irakin miehityksestä vapautumisen 2. vuosipäivän kunniaksi.

Kuten setelistä on luettavissa, se ei ole laillinen maksuväline.

(Hmm... mistähän minä olen tämän saanut..? En muista koskaan käyneeni Kuwaitissa.)

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Kuvia Teksasista

Teksasin Wacossa sijaitsevassa Texas Ranger -museossa on nähtävissä muun lännenrekvisiitan ohella myös Billy the Kidin (oik. William Bonney) revolveri.


Elm Street ja pahamaineinen kirjavarasto, jonka kuudennen kerroksen ikkunasta (ylimmässä kerroksessa äärimmäisenä oikealla) Lee Harvey Oswaldin väitetään ampuneen presidentti John Kennedyn.


Kuva on otettu noin kolme tuntia Kennedyn salamurhan jälkeen (22. syyskuuta 1963) samasta kuudennen kerroksen ikkunasta, josta ampuminen tehtiin.


No comment!

lauantai 13. helmikuuta 2010

Philip K. Dick

Philip K. Dickiä (1928–82) on nykyisin eräissä arvioissa pidetty merkittävimpänä amerikkalaisena tieteiskirjailijana. Taiteen alalla onkin hyvin tavallista, että taiteilija alkaa saada osakseen suurempaa arvostusta vasta kuoltuaan, ja niin kävi valitettavasti myös Dickille.

Dickin romaanit eivät ole tyypillistä avaruuden valloitusta, vaan niissä pikemminkin ”matkataan” romaanihenkilöiden mielissä. Monet Dickin jälkeen aloittaneet scifi-kirjailijat ovatkin paljon velkaa hänelle. Velkaa tai lainaa ei useinkaan myönnetä, ja mm. Matrix-elokuvan idea ja maailma on varastettu suoraan Dickin romaaneista, vaikka elokuvassa ei mainita sanallakaan Dickiä.

Philip K. Dickin romaneista ja novelleista on tehty joitakin elokuvia. Tuorein niistä on Hämärän vartija. Muita tunnetuimpia ovat Paycheck, Minority report, Totall recall ja Blade runner. Vähemmän tunnettuja ovat Screamers ja Impostor.

Lisäksi Truman Show'n väitetään perustuvan Dickin romaaniin On aika sijoiltaan, mutta jokainen romaanin lukenut tietää, että yhteistä on vain lavastettu valheellinen maailma. Romaanin koko tarinan toteuttanut elokuva olisi varmasti ollut paljon parempi, vaikkakaan se ei ehkä olisi ollut kaupallisesti yhtä menestynyt. Samanlainen vääristely pätee myös Paycheckiin ja Minority reportiin, joiden tarina on alkuperäisnovelleissa paljon elokuvassa vääristeltyä mielenkiintoisempi.

Onnistunein elokuvasovitus on Blade runner, joka seuraa kohtalaisen tarkasti romaanin tarinaa ja jonka Dick ehti juuri nähdä ennen kuolemaansa.

Philip K. Dick oli pitkään tuntematon suomalaisille lukijoille, ja lukuunottamatta 1980 ilmestynyttä Jumalan kahdeksan sormea, joka ilmestyi eräänlaisena ”kioskikirjana”, vasta 1989 ilmestynyt Palkkionmetsästäjä toi kirjailijan suomalaisten scifi-harrastajien tietoisuuteen.

Dickin tarinoissa olisikin vielä paljon hyödynnettävää materiaalia jäljellä. Elokuvatoteutuksissa on tosin se vika, että tarinasta lainataan vain osa ja mukaan ympätään elokuvan keston pidentämiseksi kaikenlaista roskaa, joka pilaa Dickin alkuperäisen tarinan. Dickin novellit voisivatkin siksi toimia paremmin scifi-tv-sarjana. Novelleja on kaikkiaan 121 kappaletta.

Kirjahyllyssäni on seuraavat Philip K. Dickin kirjat:

Lies, Inc.
Hämärän vartija
On aika sijoiltaan
Haudasta kohtuun
Simulantit
Varro vain viime vuotta
Ruukunkorjaaja
Rakennamme sinut
Ubik
Valis
Mars on meidän
Oraakkelin kirja
Timothy Archerin sielunvaellus
Palmer Eldritch

Confessions of a crap artist
The divine invasion
A scanner darkly
Radio free Albemuth
A maze of death
Ubik
The zap gun
Flow my tears, the policeman said
Collected stories of Philip K. Dick, osat 1–5
Selected literary and philosophical writings

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Colby-kissa, MBA

Verkkojulkaisu Diditoday kertoi viisi vuotta sitten, että Washingtonin kaupungissa asusteleva Colby-kissa sai Master of Business Adminstration -tutkinnon Trinity Southern Universitystä. Colbyn myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa. Emme voi siten tietää, saiko Colby tutkintoaan vastaavaa työtä vai viettääkö Colby edelleenkin vain tavallisia kissanpäiviä.

maanantai 25. tammikuuta 2010

Raymond Chandler

Raymond Chandler, joka tunnetaan ns. kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden kehittäjänä, syntyi Yhdysvalloissa 1888 mutta muutti jo seitsemänvuotiaana Englantiin, missä hän sai englantilaisen keskiluokkaisen kasvatuksen ja koulutuksen. Päätettyään opintonsa hän työskenteli meriministeriössä ja sanomalehden toimittajana, kunnes vuonna 1912 hän palasi takaisin Yhdysvaltoihin.

Tehtyään sekalaisia töitä muutaman vuoden ajan Los Angelesissa hän vuonna 1917 Yhdysvaltojen julistettua sodan Saksalle liittyi Kanadan armeijaan, jossa saamansa alkukoulutuksen jälkeen hänet siirrettiin Englantiin joulukuussa 1917. Chandlerin pataljoona lähetettiin Ranskaan maaliskuussa 1918, mutta hänen rintamapalveluksensa päättyi jo kesäkuussa, kun saksalaisten tykistösulku tuhosi hänen joukkueensa, minkä jälkeen hän palasi Englantiin eikä enää osallistunut sotatoimiin.

Vuoden 1919 alussa Chandler palasi Pohjois-Amerikkaan, ensin Kanadan Vancouveriin ja sitten San Franciscon kautta takaisin Los Angelesiin, missä hän uudisti ystävyyssuhteensa itseään selvästi vanhempaan Pascalin pariskuntaan. Cissy Pascal erosi miehestään 1920 ja avioitui 18 vuotta nuoremman Chandlerin kanssa 1924.

Chandler oli tuolloin ehtinyt jo parin vuoden ajan olla työssä kalifornialaisessa öljy-yhtiössä. Kymmenen vuoden aikana hän työskenteli useissa eri öljy-yhtiössä ja jopa erään yhtiön johtajana, mutta ailahtelevan luonteensa, naisseikkailujen ja alhoholinkäytön vuoksi hän sai potkut South Basin Oil Companysta 1932 eikä enää palannut öljyalalle.

Tuosta alkoi Chandlerin kirjailijanura. Vuosien 1933–39 aikana hän kirjoitti 22 rikosnovellia mm. Black Mask ja Time Detective Magazine -viihdelukemistoihin. Ensimmäinen romaani, Syvä uni (The big sleep), ilmestyi 1939. Siinä Chandler uusiokäytti (kannibalisoi) novellejaan ensimmäisen kerran. Syvä uni perustui tarinoihin Tappaja sateessa (1935) ja Esirippu (1936), ja siitä on tehty myös elokuva, jossa Humphrey Bogart esitti Philip Marlowea. Vuoden 1978 uusintaversiossa Robert Mitchum esitti pääosaa.

Seuraavat romaanit Näkemiin kaunokaiseni, Vanha kultaraha, Nainen järvessä, Pikkusisko ja Pitkät jäähyväiset, ilmestyivät vuosina 1940–1953. Näistä Näkemiin kaunokaiseni, Nainen järvessä ja Pitkät jäähyväiset ovat päätyneet myös valkokankaalle, ensiksimainittu jopa kaksi kertaa.

Chandler teki myös useita käsikirjoituksia elokuviin, joista tunnetuin lieneekin Billy Wilderin ohjaama Nainen ilman omaatuntoa, jossa Barbara Stanwyck oli pääosassa. Chandler osallistui Alfred Hitchcockin Muukalaisia junassa -elokuvan käsikirjoituksen tekoon, mutta Chandlerin osuus lopulliseen versioon (ja elokuvaan) jäi varsin vähäiseksi, vaikka hänet mainitaankin elokuvan lopputeksteissä toisena käsikirjoittajana. Syynä lieneekin ollut Chandlerin ja Hitchcockin erilaiset näkemykset siitä, miten Patricia Highsmithin romaani pitäisi siirtää valkokankaalle.

Chandlerin viimeinen romaani, Vuosien varjo, ilmestyi vasta 1958, viisi vuotta edellisen jälkeen. Hänen jäämistöstään löytyi uuden romaanin käsikirjoitus, jossa oli vasta neljä lukua. Robert P. Parker kirjoitti kirjan loppuun, ja se julkaistiin 1989 nimellä Poodle Springs (Marlowe palaa kaupunkiin). Tästä on tehty samanniminen elokuva.

Chandlerin alkoholinkäytöstä on puhuttu paljon, mutta siinä on vain osa totta. Käyttö oli runsasta öljy-yhtiöaikaan, mutta päätuotantonsa, kuusi romaania, hän kirjoitti käytännössä ilman alkoholin vaikutusta. Cissy-vaimon kuoltua joulukuussa 1954 alkoi Chandlerin alamäki, joka jatkui hänen kuolemaansa asti (maaliskuu 1959).

Chandler oli käyttänyt vuosia samaa sihteeriä mutta luopunut tästä kirjallisen toiminnan vähennyttyä. Vuonna 1957 uuden kirjallisen puuskan vuoksi hän haki sihteeriä, joksi hän sitten valitsi australialaisen eroamassa olevan moniongelmaisen naisen, josta tuli varsinainen taakka Chandlerille tämän kahdeksi viimeiseksi elinvuodeksi. Frank MacShanen elämänkerrassa naisesta käytetään nimeä Anne Jameson, joka ei lienekään oikea. Jameson onnistui lypsämään Chandlerilta erittäin suuren summan rahaa ja jopa tulemaan väliaikaisesti tämän testamentin edunsaajaksi.

Chandlerin viimeisten vuosien aikana hoitojaksot rankan juomisen jälkeen olivat tavallisia ja toistuvia. Viimeisen hoitojakson aikana Chandlerin pitkäaikainen Englannin-agentti, Helga Greene, suostui viimeinkin Chandlerin kosintaan toivomuksenaan, että avioliitto pidentäisi kirjailijan elinikää. Vieraillessaan New Yorkissa ottaakseensa vastaan Mystery Writers of America -seuran puheenjohtajuuden Chandler halusi herrasmiehenä pyytää muodollisesti Greenen isältä tämän tyttären kättä, mutta isän nuiva suhtautuminen itsensä kanssa samanikäisen kosijan pyyntöön sai Chandlerin loukkaantumaan.

Vilustuttuaan New Yorkin maaliskuisessa säässä Chandler palasi takaisin vuokraamaansa mökkiinsä Kaliforniaan, jossa hän aloitti viimeiseksi jääneen juopottelujaksonsa. Hänen siirrettiin toipilassairaalaan keuhkokuumeessa, jonka hän oli saanut mökissään mutta josta hän ei enää toipunut. Chandler kuoli maaliskuun 26. päivänä 1959.

”Se oli surullinen, kasvoton kuolema miehelle, joka oli kovasti rikastuttanut kirjallisuutta nokkeluudellaan ja tarkkanäköisyydellään”, totesi MacShane elämänkertansa lopussa.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

100 elokuvaa

Ohessa on lista 100 elokuvasta, jotka olisi hyvä nähdä ja tuntea. Tietyt viiden tähden elokuvat, kuten esim. Citizen Kane, eivät ole itsetarkoituksellisesti mukana listalla, vaikka listalla on kuitenkin monia samoja elokuvia kuin esim. Leonard Maltinin tai Peter von Baghin suositeltujen elokuvien listalla. Listan lähes jokainen elokuva on lajityyppinsä klassikko.

lauantai 9. tammikuuta 2010

Noin 70 suositeltavaa levyä

Alle on koottu lista noin 70 suositeltavasta kevyen musiikin levystä, jotka kaikki – tai ainakin mahdollisimman suuren osan – hyvän ja monipuolisen musiikkimaun omaavan tai sellaisen haluavan tulisi omistaa. Kotimaisista levyistä vain kolme ja ulkomaisista 21 eivät ole kokoelmia. Kokoelman hankkiminen onkin hyvä keino välttää täytekappaleita, joita tuntuu olevan vaihteleva määrä jokaisella levyllä.

Yhteistä kaikille levyille on se, että ne on levytetty ennen vuotta 2000. Django Reinhardtin kitaramusiikki on vuodelta 1937.

Kotimaiset
Hector: Kaikki singlet (6cd)
Miljoonasade: Made in Taiwas (4cd)
Danny: Kaikki parhaat (4cd)
Pelle Miljoona: Stoori – vuodet 78–82
Olavi Virta: Mestari – legendan ääni elää (2cd)
Juha Vainio: Sellaista elämä on (2cd)
Laila Kinnunen: Kaikki kauneimmat (2cd)
Irwin: Rentun ruusut (4cd)
Sleepy Sleepers: Sinulle äiti
Eri esittäjiä: Aitoa suomirockia – Poko Recordsin historia (5cd)
Fredi: Kolmatta linjaa takaisin (20 suosikkia)
Carola: Parhaat – tulkitsijan taival (2cd)
Reino Helismaa: Mestarin kynästä (2cd)
Eri esittäjiä: En valinnut asiaa – valikoima taistolaislauluja (2cd)
Sammy Babitzin: Kuin tuhka tuuleen – kaikki levytykset (2cd)
Hurriganes: Roadrunner
Paula Koivuniemi: Aikuinen nainen (20 suosikkia)
Tapio Rautavaara: En päivääkään vaihtaisi pois (2cd)
Blues Section: Classics (2cd)
Juice Leskinen Slam: Tauko I
Eri esittäjiä: Suomipunk 1978–2001 (2cd)

Ulkomaiset
Kate Bush: The kick inside
Queen: Greatest hits
The Clash: London calling (2lp)
The Doors: Strange days
Electric Light Orchestra: A new world record
Bob Dylan: Blonde on blonde (2lp)
Buddy Holly: 20 golden greats
Peggy Lee: The fever of
Billy Joel: 52nd street
Steppenwolf: 16 great performances
Procol Harum: Collection (2lp)
Sparks: Kimono my house
Toyah: Anthem
Stray Cats: 1
Suzanne Vega: Nine objects of desire
Dire Straits: 1
Eri esittäjiä: Big band ballads
Elvis: 50 worldwide gold hits (2cd)
Mike Oldfield: Tubular bells
Pink Floyd: Atom heart mother
King Crimson: Islands
Frank Sinatra: The platinum collection (3cd)
Slade: Greatest hits
Ramones: Anthology (2cd)
Shocking blue: Singles (best of) (2cd)
CCR: Platinum (2cd)
Uriah Heep: The best of...part 1
Beatles: Sgt. Pepper's
Nat King Cole: Unforgettable (2cd)
The Corrs: Talk on corners
The Cranberries: To the faithful departed
JethroTull: The very best of
Eri esittäjiä: The hottest mariachi's in Mexico
The Moody Blues: The singles (2cd)
John Lennon: Working class hero (2cd)
Harry Nilsson: The very best of
Louisiana Cajun: 20 stomps from the swamps
Billie Holiday: Lady of jazz (4cd)
Rod Stewart: The very best of (2cd)
Roy Orbison: Golden days
Stevie Wonder: The definitive collection
Deep Purple: In rock
Emerson, Lake and Palmer: Pictures at an exhibition
Simon & Garfunkel: The essentials (2cd)
Harry Belafonte: The essentials (2cd)
Django Reinhardt: Tears
Louis Armstrong: La vie en rose
Blondie: Eat to the beat
Japan: The masters
Johnny Cash: The essentials (2cd)
Eri esittäjiä: 50 golden country hits (2cd)
Julie London: Julie is her name

perjantai 8. tammikuuta 2010

Erikoisia kappaleita

Alle on listattu muutamia merkittäviä tai muuten erikoisia kappaleita.

Dave Dee, Dozy, Beaky, Mick & Tich: Zabadak
http://www.youtube.com/watch?v=Df4q07-jQKU

Barbi Benton: Ain't That Just the Way
http://www.youtube.com/watch?v=cH3gdCiHGgk

The Specials: Ghost Town
http://www.youtube.com/watch?v=TTo7VHFvu6o

Klaus Nomi: Total Eclipse
http://www.youtube.com/watch?v=yuSrsGzhD9U

Blondie - Accidents Never Happen
http://www.youtube.com/watch?v=3yZZK_vCJeA

The Stranglers: No More Heroes
http://www.youtube.com/watch?v=NNMnOBnDOCQ

Paradisio: Bailando
http://www.youtube.com/watch?v=qvX0IvJwkng

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Bates motel

Alfred Hitchcockin Psyko-elokuvan lavasteet on säilytetty Universalin elokuvastudiolla, ja niihin pääsee tutustumaan kiertoajelulla.

Mäen laelle sijaitsevassa talossaan motellinjohtaja Norman Bates asusteli ”äitimuorinsa” kanssa – vaikkakin roolit menivät toisinaan Normanilla vähän sekaisin.

Oikean alakulman motellissa Norman toteutti Mrs. Batesin käskystä kokkiveitsellä itseään.

Talo motelleineen lieneekin studion suurin nähtävyys.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Chamarel

Mauritiuksella sijaitsee Chamarel-niminen paikka, jossa väitetään olevan seitsemää eri tyyppistä (ja väristä) hiekkaa, jotka eivät sekoitu keskenään.